keskiviikkona, marraskuuta 30, 2005
Kävelyä, kävelyä
Päivän treeni: Tunti reipasta kävelyä, välillä lyhyitä hölkkäjaksoja.
maanantaina, marraskuuta 28, 2005
Aloittamisia
Aiheeseen liittyen muualla blogistanissa: Movin`up, Juoksuaika, Seponkotisivut.com, Minä ja Marathon, Lenkkipolku.
Apon Treenipäiväkirjasta:
Joku vuosi sitten olin päästänyt itseni uskomattoman huonoon kuntoon. Aina silloin tällöin oli mielessä että “tarttis tehdä jotain”, mutta aloittaminen siirtyi aina vaan “tämän projektin jälkeen” tms. Näin jälkikäteen tuntuu käsittämättömältä, että harjoittelun lykkääminen aina vaan eteenpäin vuodesta toiseen oli niin helppoa. Kai niiden selitysten keksimisessäkin
harjoitus teki mestarin.Aloittamiseen tarvittiin sykemittari. Jep, kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta se oli viimeinen tarvittava sysäys. Sain lahjaksi ihan perushimmelin, jota rupesin ulkoiluttamaan. Aloittelijoille sykemittari on minusta hyvä härpäke, sen avulla pitäisi malttaa harjoitella alhaisella sykkeellä. Nyt käytän sykemittaria lähinnä sen takia, että sillä on helppo pitää harjoituspäiväkirjaa.
Insinöörit tarvitsevat kalliita teknisiä vempaimia innostuakseen. Sen verran minussakin on vielä insinööriä, että hankin vielä sykemittarin :-) Tehdään nyt ensin kuitenkin perusasioita, eli kuntoilu tavaksi ja painon pudotus työn alle.
Päivän treeni: Tunti reipasta kävelyä; välillä pieniä pätkiä semmosta juoksumarssin tyyppistä hissuttelua.
Lähtötilanne
Olen niin päärynä, että pitää aloittaa painon pudotus kävelemällä, muuten ei jalat kestä. En tiedä paljonko painan, mutta ehkä noin 10kg enemmän kuin 10 vuotta sitten. Otan juoksuaskelia sitten kun painosta tippuu 7-10kg. Resepti: Pitkiä kävelylenkkejä, vähärasvaista ruokaa, paljon vihanneksia, ei kaljaa kotiin, baarit miinus miinus.
Aikominen on ensimmäinen aste. Seuraavaksi pitäsi tehdä jotain. Aion kirjoittaa treenaamisesta joka johtaa noin kymmenen kuukauden päästä maratonin tasapainoiseen läpijuoksuun ajassa 4.00-3.30. Kirjoittaminen voi lisätä itsekuria. Heti huomenna se alkaa.